perjantai 6. heinäkuuta 2018

Rakastan, rakastan Osa 2: Hyvin toimiva parisuhde


Ajatuksia rakastamisesta Marianna Stolbovin kirjan Rakastamisen taito antaman innoituksen pohjalta. (Tämä ei ole referaatti, joten jos haluat tietää, mitä Stolbow todella sanoo, sinun kannattaa etsiä käsiisi tuo kirja. Suosittelen.) 



En ole perehtynyt tieteellisiin selityksiin siitä, miksi me haluamme elää parisuhteessa emmekä esimerkiksi laumoissa. Ehkä me olemme vain oppineet, että niin pitää elää. Tai ehkä se on meille evoluution myötä kehittynyt paras elämän jatkamisen keino. Tai ehkä se palvelee jonkun meitä voimakkaamman tahtoa, esimerkiksi romantiikkabisneksen, yhteiskuntajärjestyksen tai jopa Jumalan?
Tällaisia selityksiä olen kuullut, mutta en ole itse ottanut tarkemmin selvää. Ehkä paneudun niihin joskus, mutta nyt ei ole tarkoitus kirjoittaa parisuhteen olemassaolon syistä, vaan otan parisuhteen realistisena itsestäänselvyytenä ja kirjoitan sen onnistumisen edellytyksistä. 


Kirjoitan rakkauteen perustuvan parisuhteen edellytyksistä ja Stolbovin näkemysten innoittamana esitän oman yhteenvetoni hyvin toimivan rakkausparisuhteen perustasta. 

Tämä listaus ei varmasti ole täydellinen, mutta ajattelen, että tämä on riittävän yksinkertainen, jotta sitä voi ryhtyä pohtimaan.
Otan mielelläni vastaan lisäyksiä ja tarkennuksia. Olisi mukava kuulla, mitä mieltä sinä näistä ajatuksista olet. Voit lisätä kommenttisi jutun loppuun.



 Hyvin toimivan rakkausparisuhteen perusedellytykset:

Tasavertaisuus
Tasavertaisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli kukoistaa, koska kummallakin on mahdollisuus löytää itsestään parhaat puolet ja päästää ne esille. Tasavertaisessa suhteessa kumpikin huolehtii itsestään, toisestaan ja suhteesta. Tasavertainen parisuhde ei ole äiti-poika-suhde, josta joskus kuulee naisten puhuvan, kun he parisuhteistaan puhuvat. Kumpikaan osapuoli ei voi jättäytyä lapsen tilaan, jos pyritään tasavertaisuuteen.
Tasavertaista parisuhdetta minä vasta sanoisin parisuhteeksi. Suhde, jossa toinen määräilee ja alistaa tai ei millään tavoin huomioi toista, ei ole parisuhde, vaan ihan joku muu suhde. Se voi olla nimeltään vaikka avio- tai avoliitto tai rekisteröity parisuhde, mutta ilman tasavertaisuutta se ei ole oikea parisuhde. Ei se ainakaan ole rakkaudellinen parisuhde.
Mitä mieltä sinä olet? Mitä parisuhde oikeastaan tarkoittaa? Tarvitseeko sen olla tasavertainen ja/tai rakkaudellinen, jotta se olisi oikea parisuhde? 



Työ
Se ainakin on varmaa, että yksikään pitkään kestänyt parisuhde ei olisi pitkään kestänyt, jollei sen eteen olisi tehty töitä. Jokainen pari joutuu välillä kiipeämään vuorien yli, kumpareensa on jokaisella.
Eikä ole syytä hätääntyä tai pitää itseään epäonnistuneena, vaikka joskus ottaa ihan saamaristi päähän se toinen ja koko suhde. Tällaisessa tilanteessa pitää vain alkaa kiivetä. Yhdessä. Minä saan voimaa tiedosta, että niin ne tekevät toisetkin ja että niin minun olisi tehtävä myös jonkun toisen kumppanin kanssa.
Mitä tuo työ sitten on? Lyhyesti sanottuna: toimivaa vuorovaikutusta. Kenties myös rakkauden tekoja. Näihin palaan myöhemmin tarkemmin.

Oman pään puhdistus
Ihmissuhteissa on aina haasteita, pelkästään jo siksi, että viestintä kahden ihmisen välillä ei ole koskaan täysin selvää. Väärinymmärryksiä tulee väistämättä. Meillä on myös erilaisia mielipiteitä ja tarpeita, joiden yhteensovittaminen voi olla vaativaa. Hyvin usein ongelmia syntyy myös itsestämme johtuvista syistä, koska raahaamme mukanamme kaikenlaista. Vanhoja huonekaluja ja astioita, sukulaisia ja exiä ja heidän kanssaan hankittuja yhteisiä lapsiakin. 

Mutta ei nämä vielä mitään, sillä myös päämme on täynnä tapoja, asenteita, malleja, ajatuskuvioita ja tunnekyhäelmiä, jotka voivat muodostaa yhteiselämäämme hankalia esteitä. Yksikin omasta päästämme pudonnut kivenmurikka voi estää meitä tekemästä yhteistyötä ja antamasta tai vastaanottamasta rakkautta.
Näihin murikoihin törmäämme viimeistään pitkään jatkuneessa suhteessa. Ja niin on tarkoituskin. Pysyvässä suhteessa meillä on mahdollisuus kehittyä ihmisinä, kun joudumme kohtaamaan myös ikävän psyykkisen kuormamme ja purkamaan sitä kivi kiveltä. Joskus voimme tosin tarvita asiantuntijan apua, sillä pahimpia esteitä emme välttämättä yksin jaksa tieltämme raivata.
 
Erimielisyydet suhteen rakennuspuina
Sillekään emme mitään voi, että olemme erilaisia, erilaisista kokemuksista ja ajatuksista koottuja yksilöitä. Meillä on omat mielipiteemme, ja niiden myötä saamme toisinaan huomata, että eihän tuo toinen tajua ollenkaan, että miten se voikin olla noin ääliö.
Eikä se mitään, sillä siitä alkaa työ. Erimielisyyksien selvittäminen ja yhteensovittaminen vaatii vaivannäköä, sen tiedän kokemuksestakin. Mutta se kannattaa, sillä niin tutustun paitsi tuohon toiseen, myös itseeni, ja saan arvokkaan tilaisuuden kehittyä parhaaksi itsekseni: voin opetella luopumaan piilevistäkin ikävistä piirteistäni.

Liian helposti kuitenkin jäämme pyörittämään samaa kuviota. Siksi itsetuntemusta ja -ilmaisua on syytä harjoitella. Mihinkään johtamattomia kiistoja ei ole järkevää toistaa, eikä pelkoa pidä kummankaan joutua tuntemaan. Avoimella ja tasapuolisella dialogilla parisuhdetta rakennetaan.

Puhuminen, keskustelu, kuuntelu, kokemusten ja tunteiden jakaminen ovat keskeinen osa parisuhdetta, ne juuri ovat minun mielestäni suhde kahden ihmisen välillä. Suhde ei ole pelkkää ilmaa tai tunnetta, vaan yhteys ja yhteydenpitoa toiseen. Ja erimielisyydet antavat hyvän syyn, pohjan, paremmin toimivan yhteyden rakentamiselle.
Juuri silloin, kun olemme erimieltä, saamme aikaan parhaat keskustelut. Saammehan? Toivottavasti. Silloin meidän on todella pinnisteltävä toinen toisemme ymmärtämisen kanssa, ja silloin meillä on myös mahdollisuus lujittaa suhdetta yhteisen ymmärryksen kautta.

 Riidat rikkaruohoina
Tämä otsikko on Stolbovilta. Lainaan sen suoraan, koska se on niin naseva. Sen muistaa ja on syytä muistaakin. Kerron miksi.
Riidat ovat niin viheliäisen sitkeitä, kuin rikkaruohoja, jotka putkahtavat esiin milloin mistäkin syystä, ja usein ihan yllättäen. Sitkeästi ne myös toistavat samaa kaavaa, samoja sanoja, samoja itkuja ja mökötyksiä. Riidellessämme saatamme toimia kuin ohjelmoidut robotit itse luomassamme ansassa, josta ei ole helppo päästä ulos. Ei varsinkaan riitelemällä lisää.
Siksi minulle sana riita on paha sana. Minä en tahdo riidellä. Stolbowilla ei sen sijaan näytä olevan tätä sanaa kohtaan kammoa, sillä hän puhuu jopa riitelytaidoista, joita voi harjoitella. Hän korostaa, että puhua pitää, vaikka riitelemällä, mieluummin kuin kasata pahaa oloa sisäänsä.
Tuosta olen samaa mieltä, mutta puhun silti mieluummin selkeästi ongelmanratkaisutaidoista kuin riitelytaidoista. Vaikka ihan samahan se, ehkä, on.  Tai sittenkin … Onko silloin kyse riidasta, kun ratkotaan ongelmaa? Tai onko kyse ongelmanratkaisusta, jos riidellään?
Joka tapauksessa yhteistyökyky pitää säilyttää, jos aikoo parisuhdetta rakkaudellisesti hoitaa. Siksi riidanaiheita pitäisi käsitellä kuin rikkaruohoja: kitkeä heti alkuunsa. Ei tumppaamalla niitä maan alle, vaan kiskaisemalla kunnolla ja ruotimalla juuria myöten, etteivät ne enää uudestaan nouse suhdetta häiritsemään.


 Stolbow tiivistää tämän näin:
Jos haluatte oppia toisistanne pariskuntana,
 tutkikaa tunnetta, 
joka ristiriitatilanteissa useimmiten toistuu.” 



Sen mitä Stolbow tuolla tutkimisella tarkoittaa, kerron seuraavassa osassa ja kirjoitan Stolbowin riitelytaidoista sekä suhteen jumitusten purkamisesta ja minäviesteistä. 

Seuraa postauksia Rakastan, rakastan ja osallistu keskusteluun.

...

Mitä ajatuksia sinussa heräsi tästä listauksesta? Ovatko nämä ne tärkeimmät muistettavat seikat, joilla parisuhde onnistuu?




2 kommenttia:

  1. Sitä vaan rakastaa ja harvoin analysoi, mitä se on.
    Parisuhde sanana on kärsinyt inflaation. Facebookissa ihmiset ilmoittavat olevansa sen ja sen kanssa parisuhteessa, kun ovat vaihtaneet muutaman yksityisviestin. En kyllä keksi parempaakaan sanaa tilalle. Oikea parisuhde varmaankin on rakkaudellinen (mikä pitääkin sisällään tasavertaisuuden).
    Oikeastaan nuo tasavertaisuus, työ suhteen eteen ja oman pään siivous ovat itsestään selvyyksiä. Riitelytaitojen harjoittelu sen sijaan tuntuu vieraalta. Jos ei riidellä muutenkaan, miksi pitäisi harjoitella. Varmuuden vuoksi, kuten harjoitellaan pelastautumista laivasta, tulipalosta jne.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kirsti. Mielenkiintoista pohdintaa. En ole tullut ajatelleeksi, että parisuhde olisi sanana inflaatiota kärsimässä, sinä olet havainnut tarkemmin, ja hyvinkin tuo voi pitää paikkansa. Sitoutuminen on nykyisin ehkä vähän löyhempää kuin meidän tai esiäitiemme nuoruudessa.
      Mukava ajatus tuokin, että mihin riitelytaitoja tarvitaan, jos ei edes riidellä. Mihin tosiaan?

      Poista